Haasteellisista kevään ja kesän keleistä rupeamme saamaan satoa pöytään. Kasvihuoneesta olemme sitä jo ammentaneet, mutta nyt kasvimaakin näyttäytyy paremmin pöydässämme. Meille onkin tärkeää, että saamme pöydän antimia omasta maasta, pellolta pöytään. Joku tässä joskus sanoikin, että ruoassamme maistuu rakkaus. Kyllä, sitä se onkin. Me valmistamme kaikki omassa keittiössä, ilman lisäaineita.
Talon vanha emäntä (edesmennyt) eli äitini opetti, että olemme omavaraisia ja ruoanlaitto täytyy osata. Niinpä se meilläkin alkoi hyvin pienestä. Lapsena oli mansikkamaa, josta myytiin mansikoita kylän kaupalla asti. Lanttuja kasvatin, mutta en tee sitä enää ikinä. Itkin ja kitkin, mitkä traumat. Nyt sitä onkin pellolla kaiken näköistä ja satoa on tullut joka vuosi hyvin. Talven varalle kesäämme paljon, jotta voimme nauttia niistä silloinkin. Miltä sinun puutarhasi näyttää?
